Tämä teksti on osa artikkelisarjaa, jossa esitellään aktiivisia Boardman Grow-verkoston VIP-jäseniä. Oletko jo VIP-jäsen ja haluatko tulla esitellyksi? Viestitä osoitteeseen anna.koponen@boardman.fi! Tässä artikkelissa äänessä Teemu Malinen.
”Päätin jo nuorena, että kahta en isona tee: tietokone- tai myyntihommia.”
Vajaat 25 vuotta digitaalista liiketoimintaa ja yli 10 perustettua yritystä myöhemmin voinee todeta, että välillä olisi parempi olla vaan ihan hiljaa.
Tuntityö vai urakka?
Huomasin jo 14-vuotiaan isoisäni kanssa aitaa rakentaessa olevani tuntityöntekijän sijasta urakkamuurahainen. Tahto saada nopeasti valmista aikaan on aina ollut luontaista. Get shit done.
Onneksi tästä ominaisuudesta on ollut töissä aina hyötyä – paitsi eräässä paikassa, jossa liian nopea työtahti asetti muut huonoon valoon. Tuntui käsittämättömältä, että työstään ei ole hyväksyttävää suoriutua maksimaalisesti. Oppi oli, että status quon ravistelu ei ole joka paikassa viisasta.
Investoi intohimoosi
Olen toiminut mm. lehdenjakajana, mansikan poimijana, maalarina, remontti-reiskana, kuparinvalajana, kuntosalin valvojana, vartijana ja kouluttajana ennen kuin kutsumusammatti löysi minut.
Kun otin ensimmäistä kertaa internet-yhteyden Turun Yliopiston koneiden kautta vuonna 1994 ameriikan mantereelle, ei auttanut enää vastustella aateekoota. Toisaalta eipä ole sen koommin harmittanut töihin herääminenkään. Valkeni kerralla miksi neuvotaan tekemään asioita, jotka sytyttävät.
Yrittäjyyden ydinoppeja
Minulta on useasti kysytty ”Miksi lähdit yrittäjäksi?” ja olen pohtinut, että kunpa osaisinkin vastata. Hyppy yrittäjäksi tapahtui hyvämaineisesta ja taloudellisesti vakaasta mainostoimistosta loistavien työkavereiden parista velkaiseen tuntemattomuuteen vuonna 2000. Tuohon aikaan IT-kupla oli kuumimmillaan ja jokainen mobiili- ja dotcom-yritys odotusarvoltaan tuleva miljardi-suksee. Kunnes markkinat dyykkasivat rajusti 2002-2003 tienoilla.
Edessäni oli yksi yrittäjyyteni vaikeimmista paikoista, kun piti antaa yrityksen koko porukalle lomautus. Eräskin kollega oli juuri ottanut mittavan asuntolainan. Tästäkin selvittiin, yritys pelastui ja entisen kollegankin kanssa ollaan hyvissä väleissä edelleen. Kylkiäisenä sain kaksi tärkeää oppia: haasteen koosta riippumatta kannattaa pää pitää kylmänä ja ihmiset ovat aina tärkeämpiä kuin maallinen mammona.
Yrittäjyyden korkeakoulu
Vuoden 2007 lopulla alkoi tuntua siltä, että yrittäjyyden (käytännön) korkeakoulu alkaa olla vihdoin suoritettu. Oli mielettömän arvokasta elää välillä loputtomalta tuntuva vuoristorata ja todeta itselleen, että jatkossa mikään ei enää hetkauta.
Kunnes aloitin moniyrittämisen. Alkoi ennennäkemätön matka aivan uudenlaisten haasteiden kera. Jos on draaman nälkäinen ihminen, voin lämpimästi suositella moniyrittäjyyttä. Huomaat nopeasti, että liiketoiminnan rakentaminen on se yhtälön helpoin muuttuja. Useamman yrityksen rakentaminen samaan aikaan vaatii aivan erilaisia taitoja kuin yksittäisen.
Kasvun korkeakulttuuri
Vaikka kova työmoraali oli lähtökohta, kasvun mentaali on opittu kantapään kautta. Se on kumulaatio haasteista selviämistä, ahaa-elämyksiä ja joukko onnekkaita sattumia kuten dotcom-huuma ja startup-kulttuurin omaksuminen vuonna 2001 HP e-Bazaarista.
Onneksi tänään tilanne on erilainen. Ei tarvitse vahingossa eksyä oikeaan paikkaan, kasvuyrittäjyys-henkisiä yhteisöjä on jo Suomessakin useita. Esimerkiksi Boardmanin Piilaakson reissu on jokaiselle suositeltava kokemus.
100% fiilisyrittäjä
Minulle on aina ollut tärkeintä porukan hyvä fiilis. Se on niin vahvasti toimintaani ohjaava arvo, että olen jättäytynyt pois taloudellisista loistavista yrityksistä, jos olen kokenut henkilöiden kohtelun epätasa-arvoisena. On aivan mahtavaa, että ihmisiin keskittyminen on nykyisin trendikästä. Enää ei tarvitse näyttäytyä (niin) outona lintuna, vaikka kertookin hyvän yhteistoiminnan selkärangan olevan tunteet budjetointien ja prosessien sijasta.
p.s. Vuonna 2009 isoäitini vihdoin selvitti mistä yrittäjyyteni kipinä on peräisin. Sain Karjalaisen lehtileikkeen kultasepän- ja kelloliikkeen omistajasta, Joensuun Juho Malisesta, poseeraamassa vuoden 1930 Buickin edessä perheensä kanssa sekä kylkiäisenä tokaisun: ”Se on verenperintöä”. Eipä ollut mummon kommenttiin lisättävää.
Terv,
Moniyrittäjä, sijoittaja, 10+ digitaalisen liiketoiminnan yritystä
Boardman Grow VIP-jäsen vuodesta 2014
Haluatko liittyä Boardman Grow VIP-jäseneksi? Lue lisää ja hae mukaan tästä!
