Vakavin inflaatio sataan vuoteen: työn arvostuksen romahdus

Vakavin inflaatio sataan vuoteen: työn arvostuksen romahdus

Poikkesin hetki sitten lenkillä Jyväskylän vanhalla hautausmaalla, johon isoisomummoni on haudattu. Hautausmaalla tulin kiinnittäneeksi huomiota jälleen kerran vanhoihin hautakiviin, joissa komeili vainajien ammatteja: maalarimestari, kätilö, kauppaneuvos, pappi, suutari, opettaja jne. En voinut olla ajattelematta, että näin se taitaa olla: nykyihmisten arvostus ja kiitollisuus työtä kohtaan on romahtanut.

Voin vain kuvitella, että esimerkiksi 1940- ja 1950-luvun Suomessa työtä todella osattiin arvostaa ja siitä oltiin kiitollisia. Merkityksellisyyden tunne työstä oli todella voimakas. Sodan runtelema Suomi yhdisti voimansa. Jokainen osallistui yhteiskunnan rakentamiseen ja myös koki oman työnsä sen rakentamiseksi merkityksellisenä. Itä-Suomessa moni torppa piti rakentaa uudelleen tälle puolelle rajaa. Iso määrä suomalaisia oli menettänyt kotinsa, 65 000 suomalaista miestä ja naista oli menehtynyt sotatantereella ja rankimmillaan 16 %:ia valtion menoista maksettiin vuosittain sotakorvauksina Neuvostoliitolle. Melkoinen määrä! Jotta siitä selvittiin tarvittiin jokaisen ponnistuksia, naapureiden apua ja lainaa muilta valtioilta. Uusia verojakin jouduttiin säätämään.

Sotakorvauksien maksua voitaisiin verrata tänä päivänä tarpeeseen maksaa valtion velkaa, jotta voimme turvata hyvinvointiyhteiskuntamme toimivuuden. Siinäkin tullaan tarvitsemaan meidän jokaisen panosta.

Suomen menestys toisen maailmansodan jälkeen on ollut valtaisa. Siihen asti vielä lähes kehitysmaa, Suomi, on lähes millä tahansa mittarilla mitattuna kyseisellä aikajanalla maailman menestynein maa, yhdessä mm. Singaporen kanssa. Uskon, että menestys on paljolti lähtöisin siitä miten työtä ja yhteisen yhteiskunnan rakentamista arvostettiin toisen maailman sodan jälkeen. Se henki säilyi isovanhemmissamme pitkään.

 

Jos haluamme taata hyvinvoinnin ja menestyksemme myös tästä eteenpäin, ei siihen ole kuin yksi keino: palauttaa työn arvostus.

Moni meistä ei ole edes koskaan ajatellut työtä yhdeksi tärkeimmistä elämään sisältöä tuovista asioista tai merkityksellisyyden kautta. Monelle se on vain välttämätön paha, jolla ansaitaan rahaa vapaa-aikaa varten. Moni ajattelee, että jos rahaa olisi tarpeeksi, niin ei tekisi töitä lainkaan. Näin ajattelin itsekin ensimmäistä kertaa bisneksen pariin siirryttyäni, 19-vuotiaana suoramyynnissä. Myöhemmin olen kuitenkin oivaltanut työn arvon ja merkityksellisyyden.

 

Hyvinvointiyhteiskunta on tuonut mukanaan paljon sairauksia.

Näistä yksi on laiskuus. Tuntuu siltä, että omalla työllä ei ole merkitystä, kun on tottunut siihen, että sossu kyllä hoitaa, jos ei muuta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, eikä tule valitettavasti tulevaisuudessakaan aina olemaan.

Aikakäsityksemme on hyvin vääristynyt. Ihan äsken, vielä 60 vuotta sitten, maksoimme sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Alle 150 vuotta sitten Suomessa oli todellinen nälänhätä – viimeisin nälänhätä koko länsimaiden historiassa. Millaista meillä on 60 vuoden päästä tästä eteenpäin? Ajattelin ainakin itse silloin pyöriä vielä täällä kuvioissa – ja toivottavasti tulevat lapsetkin. Tulevaisuuden ratkaisemme me omalla työllämme ja työn ja ympäristön arvostuksellamme.

Hans-Peter Siefen
Yrittäjä, Nordic Business Group & Nordic Business Forum Oy
Boardman 2020 –hallituksen jäsen