Työelämässä pääsee ja joutuu tekemään kaikenmoisia asioita, mutta urakka, joka nostattaa adrenaliinia, saa aikaan euforisen itseluottamusilluusion ja saa kanssaihmiset vainoharhaisiksi, on nimeltään täyskäännös.
Täyskäännös meille jokaiselle voi tarkoittaa eri asioita riippuen kokemustaustastamme. Intin käyneille heti tulee mieleen “taakse poistu”. Tuon komennon seurauksena erityisesti suksi- tai polkupyöräsulkeisissa ei juuri tullut muuta kuin karmea älämölö, sarja mustelmia kinttuihin ja sekava joukkio fillari kaulan ympärillä seuraamassa metsän laidassa, mitähän tuo kahjo seuraavaksi keksii. No, busineksessä lopputulos tietenkin voi olla moniverroin tuohon verrattava kokemus täyskäännöksen läpikäyville. Täyskäännös nimittäin tarkoittaa puuttumista asioihin, joihin normaalisti ei saa koskea.
Meillä Tectia Oyj:ssä (tuolloin vielä SSH) täyskäännös sai alkunsa hallituksen puheenjohtajan vaihduttua. Kun istuimme ensi kerran huoneessani, ja hän esitti kivuliaan tuskallisesti kipukohtiin osuvia kysymyksiä, joihin minulla ei ollut vastauksia, lopputulos oli selvä. Tarttis varmaan tehdä jotakin. Siitä syntyi sitten muutaman tuumaustalkoon kautta elämää suurempi projekti, ainakin omasta mielestäni. Tämä “beast” piti sitten saada vauhtiin, syöttää organisaatioon sopivalla kierteellä ja laittaa vauhtipyörä liikkeelle.
Suurin kanto kaskessa oli koskea Yhdysvaltojen organisaatioon. Tuo itseoikeutusta nauttiva myynti- ja tukiorganisaatio oli tottunut siihen, että normaalit business review –käytännöt kvartaaleittain olivatkin alkukantaisten suomalaisten keksimiä, eivätkä kuulu heidän toimintamalleihinsa. Ihmeellistä tuossa mielestäni oli se, että kauppakorkeassa aikanaan saarnattiin tämän kvartaalihelvetin olevan jenkeillä äidinmaidossa. Tämä siis myös tarkoitti, että kun halusin saada täyskäännöksen aikaiseksi, vastassani olikin “slow no”. Termi lienee kaikille tuttu, sitähän käytetään yhdessä “yes-but” –termin kanssa ja tarkoituksena molemmilla on hidastaa komentajan muutosvauhtia vieraalla maalla, ja ohjata fokus vähemmän muutosta tuoviin asioihin.
Vastauksena termien viljelyyn oli poistaa organisaatiosta tekijät, jotka vahvistivat vanhaa kulttuuria. Keskeisin muutos oli poistaa organisaatiosta täydellisen immuniteetin ja diplomaattisen koskemattomuuden saanut ”Sugar Daddy” eli siis paikallinen johtaja. Tämä taas johti yllättäen tilanteeseen, jota suomeksi sanotaan “rukkaset putosivat”. Koko organisaatio jäi ihmettelemään tätä hullua suomalaista, joka meni koskemaan täydelliseen harmoniaan. Siinä sitten istuin toistuvasti jenkkilennolla menossa tekemään täyskäännöstä lihaksi, ja toimimaan uuden elämän mahdollistajana ja lähettiläänä, jotta tuo orgaaninen halvaannus saatiin purettua. Viimeistään näillä keikoilla ymmärtää, että management by email tai GSM ei todellakaan toimi. Ehkä paremminkin suomalainen management by perkele joskus pisti asioihin paremmin vauhtia kuin ruotsalainen kädestä pitäminen.
Täyskäännöksen toteuttamisesta on kirjoitettu paljon kirjoja, hiljattain yksi loistava. Nimittäin tuon tulikomennon aikaansaannosten hyvyys on suoraan verrannollinen siihen, miten tunnustaa omat syntinsä, ymmärtää tarttua asioihin, jotka ovat päin sitä itseään sekä uskaltaa hypätä pois omahyväisyyden poterosta etulinjaan taistelemaan asetetun elämää suuremman tavoitteen puolesta.
Täyskäännöksen lyhyt oppimäärä on seuraava. Tunnista ongelma, ja myy vasta sitten ratkaisu. Muuten organisaatio ihmettelee, mitä ihmettä meuhkataan kun kaikki on hyvin. Ole mukana kaikilla aisteilla eli ota huomioon faktat, aisti tunteet, kyseenalaista politiikka ja mieti toimiva organisaatio. Anna sankarin viitta busineksessä sille, jolle se kuuluu, riippumatta miten asiat ennen olivat. Kululeikkaukset on helppo tehdä, mutta sillä ei business vielä lennä. Tarvitaan yhteinen agenda – Big Hairy Audacious Goal (BHOG) – johon kaikki ampuvat. Meillä se on kaupallinen agenda eli teknologiasta myynti- ja markkinointifokukseen. Kunhan maali on selvillä, mieti missä kilpailussa olet ja millä aseilla haluat voittaa sen.
Tärkeintä täyskäännöksessä on mielestäni kuitenkin yksi asia – Asenne isolla A:lla. Sillä voi nimittäin paikata jopa ammatillisia puutteita, ja yksikin mies saa aikaan enemmän kuin autolastillinen konsultteja. Jos tavoite tuntuu liian isolta, vanhoja oppeja on, että syö norsu palasina. Asennetta tarvitaan myös jatkuvaan muutosvastarintaan. Yleinen havaintoni on, että kun luulee asioiden etenevän kuten oppikirjassa kerrotttiin, on muutosvastarinta nakertanut taas hiirien lailla jotakin kohtaa organisaatiosta mieleisensä näköiseksi. Tässä kohtaa – First tough, then nice.
Täyskäännöksen johtaminen on kokovartalolaji. Sitä ei voi näytellä, siinä ei voi kauan miettiä – ollako vai eikö olla – jos mennään, niin mennään täysillä, siis hana auki. Kaikki katsovat nimittäin johtajaa. Osan mielestä tuo rooli on hullun, mielenvikaisen, pain-in-the-ass-tyypin henkilökohtainen painiottelu kaikkea historiassa tehtyä vastaan. Osa taas huokaa, että vihdoinkin jotain saadaan tapahtumaan kuivassa erämaassa, muutos on kuin vettä kaktukselle.
Täyskäännöksen anatomia on mielenkiintoinen yhdistelmä räjähtävää alkuvoimaa, shamaanista mielen ja ajatuksen muokkaamista, ja tarttumista asioihin, joita normaali selväjärkinen businessmies ei haluaisi varmastikaan vapaaehtoisesti tehdä. Kun niistä joissakin kuitenkin ottaa itselleen henkisesti “pataan”. Kuitenkin näitä caseja riittää sekä maailmalla että meillä. Jokainen täyskäännöstarina on ainutkertainen, mutta kaikkiin pätee muutama sääntö. Kuten tiedätte, täyskäännöksen edetessä “kuoleman laaksoon” eli ajankohtaan, jossa henkilöstö ei näe vielä muuta kuin mustaa, vaikka itse olet jo matkalla kohti aurinkoa, pätee selkeä sääntö: “turpa kiinni kahviautomaatilla!”. Tämä on nimittäin se saranakohta, jossa johtajan takalisto tervataan, jos pokka ei pidä. Jopa kehon kieli, mitä sanot tai jätät sanomatta, voidaan tulkita juuri niin, kuin et sitä halunnut.
Mitä siis maailma olisi ilman täyskäännöksiä? Todennäköisesti varsin monotonisesti etenevä sarja liikkeenjohdollisia harjoitteita, jotka kaikki muistuttavat toisiaan. Nimittäin globaalissa kilpailussa ne yritykset, jotka tekevät asiat kilpailijoista poiketen ja asiakkaan mielestä paremmin, ratsastavat auringon laskiessa voittoon. Kuten elokuvassa “Apocalypse Now” joukkojen komentaja toteaa laskeutuessaan helikopteristaan taistelutantereelle ja lausuu kuolemattoman repliikin: “ Someday this war’s gonna end…I smell the napalm in the morning sun – it smells like …victory!” Todennäköisimmin tuolla asenteella pärjää parhaiten keskellä täyskäännöstä. Ai niin, muistakaa että tuo käännös EI ole 360 astetta!
