Piilaakson tapa toimia: Asenne, aika, ajatus, aksentti ja auttaminen

Piilaakson tapa toimia: Asenne, aika, ajatus, aksentti ja auttaminen

Olen osallistunut Piilaakson ”tutkimusmatkoihin” eri konteksteissa useamman kerran tämän vuosituhannen aikana. Matkoilla tulleiden havaintojen ja niille asetettujen tavoitteiden taso on muuttunut ajan kuluessa. Tämä osaltaan osoittanee asioiden edistymistä Suomessa ja Euroopassa. Kun aiemmin fokuksena, ainakin minulla, ovat olleet pinnalla olevat trendit ja syntymässä olevat uudet ideat, lähdin nyt matkaan ajatuksena tutkia tapaa, kuinka asioita viedään eteenpäin.

Asenne

Monessa kohtaa näkemyksiä kuunnellessani tuli vastaan oman lähestymistapani rajoitteet. En voisi keksiä monia lopulta voittavaksi todistettuja ideoita, jos jäisin hiomaan niitä jo alkuvaiheessa valmiiksi. Ideat täytyy saattaa nopeasti markkinoiden testattavaksi ja hiominen jatkuu loputtomasti. Kaiken ei pidä olla valmista, kun homma aloitetaan, koska kaikkea ei voi tietää itse. Kumppaneiden, kilpailijoiden ja asiakkaiden sparrausapua kannattaa hyödyntää. Näin keskeneräisyyden korostaminen, ehkä joissain yrityksissä vähän keinotekoinenkin, johtaa asenteeseen, joka tuottaa nopeamman ja laadukkaamman kehityssykliin sekä kykyyn havaita ja reagoida tarvittaviin muutoksiin nopeasti.

 

 

Aika

Aika on rahaa arvokkaampaa, koska aloittavassa vaiheessa olevan yrityksen resurssit ovat rajalliset. Sijoittajan näkökulmasta eri suuntiin vetäviä voimia on niin paljon, että se rajaa merkittävästi yksittäiseen kohteeseen käytettävissä olevaa aikaa. Tästä syystä asioiden käsittely ja esittäminen on hioutunut erityisen tehokkaaksi. Suomalaisesta näkökulmasta saunakeskustelut ovat luoneet erilaisen pohjan pidemmille asioiden pohdiskeluille ja tätä taustaa vasten hissipuhe voi vaikuttaa keinotekoiselta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan vain käytännön sanelema pakko.

 

 

 

Ajatus

Avoimuus uusille ajatuksille on tärkeää. Liiallinen avoimuus kuulosti Piilaakson kulttuurin näkökulmasta epäilyttävältä. Tämäkin on varmaan asia, jonka suomalainen joutuu opiskelemaan uudelleen: missä menee liiallisen avoimuuden raja? Kun liioittelu on normaalia, vaatimattomasti muotoillut ajatukset jäävät helposti varjoon. Pitää siis pystyä kuorruttamaan ajatuksensa riittävän kauniiksi, mutta jättämään siihen sopiva hämärrys, jotta se olisi kiinnostava ja uskottava. Ajatuksen esittelyn jälkeen tärkeintä on kyky toteuttaa se nopeasti. Näin itse ajatuksen sisältö ei välttämättä sijoittajan kannalta olekaan se kaikkein kiinnostavin, vaan se, että ajatuksen ympärillä on uskottava joukko innostuneita tekijöitä, jotka saavat sen nopeasti toteutukseen. Esimerkiksi jäätelömuseossa avoimuus uudelle ja tarve tekemisen nopeudelle yhdistyvät hienosti.

 

Aksentti

Mielenkiintoinen havainto sitä, miten Piilaakson kaltainen yhteisö voi syntyä, liittyy erilaisuuden arvostamiseen. Yhtenä esimerkkinä tästä on aksentti ja sen arvostus. Joskus vaikutelma siitä, että sinun omaa kieltäsi puhuva ulkomaalainen kuulosta hassulta, johtaa siihen, ettet oikeastaan kuuntele mitä tällä on sanottavaa. Piilaaksossa kaikilla on oma aksentti ja se on kuulijoista hienoa. ”Kukaan ei ole täältä”-asenne mahdollistaa sen, että yhteisöön on helpompaa liittyä mukaan. Kun sisäänpäin kääntyneisyys on poissa, eri puolilta virtaavat ideat ja tekemisen asenne alkavat kumuloida tietoa tuottavaan muotoon. Luulen, että tässä on yksi Piilaakson avainvahvuuksista, joka saattaa kompensoida jopa työvoiman hintaa.

 

 

Auttaminen

Ihmisten luottamus siihen, että hyvät teot ja ystävällisyys tuottavat joskus, on vahva voima nopeuttamaan asioiden etenemistä. Mikäli kaikki odottavat vastavuoroisuutta välittömästi, asiat edistyvät hitaammin. Eihän juuri perustettu startup pysty välittömästi tuottamaan mitään, mikä olisi arvokasta pidemmälle ehtineen toimijan kannalta. Yhteistyö ja auttaminen ilman omaa intressiä ei ole naiivia hyväntahtoisuutta. Se näyttäisi perustuvan ajatukseen, että autettu taho tekee vastapalveluksen, kun sopiva tilanne syntyy. Tällaisessa rakenteessa ei ole mitään pahaa, vaikka vastavuoroisuus tapahtuukin viiveellä, ja se mahdollistaa yhteistyörakenteiden syntymisen eri vaiheissa olevien toimijoiden ja yritysten välille, eli luo pohjaa Piilaksoilmiölle.

Ehkä aika on ajanut Piilaakson ohi innovaatioiden ja niistä muodostettujen ratkaisujen keskipisteenä, mutta siellä on vielä paljon hyvää vertailukohtaa, josta voisi ottaa oppia. Opit täytyy tietenkin soveltaa omaan toimintaympäristöön, eikä orjallisesti toteuttaa sellaisenaan. Matka antoi kokonaisuutena loistavan läpileikkauksen Piilaakson nykytilaan isompien toimijoiden ja yksilöiden näkökulmasta. Suorat keskustelut ovat aina yritysesittelyjä rikkaampi tapa päästä sisälle toimintamallien haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Nuo viisi esille nostettua A:ta luovat mielestäni hyvän pohjan peilata omaa lähestymistapaa yritystoimintaan ja siihen mikä synnyttää menestystä.

Kirjoittanut Cybermind Oy:n founding partner Seppo Heikura