Luin aamulla Repe Harmasen (Solteqin toimitusjohtaja) haastattelun Kauppalehdestä.
Repen kommentti: “Ihan turha murehtia, että luvut ovat hyvät tai huonot, kun pitäisi miettiä mitä tehdään huomenna” herätti sisäisen sankarin minussa.
Olen saanut aiemman postaukseni (ja muiden bloggailuideni) inspiroimia kiitoksia siitä, että kerron jostain muustakin kuin start up -hypetyksestä. Kerron siitä todellisuudesta missä start up -yrittäjät elävät, eli jatkuvasta tulitikkuleikistä, jossa katsotaan kenen hermot kestävät pisimpään ja kenen sormenpäät lopulta kärähtävät ensimmäisenä. Hypetyksessä unohdetaan, että nyt huipulla tuulettava Rovio leikki tulitikkuleikkiä välillä p***karvat leimahtaen 10 vuotta, ennen vihaisten lintujen räjähdysmäistä suosiota ja, että edes sinne puoliväliin huippua on t-o-d-e-l-l-a pitkä matka. Siinä saa sherpat pitää happimaskia naamalla kerran jos toisenkin matkalla maaliin. Tiedättehän, että vain pieni osa selviää, osa lähtee fiksuina jo riittävän ajoissa paluumatkalle ja ne loput sisukkaat, mutta huonosti valmistautuneet ja liian vähillä eväillä matkaan lähteneet, kuopataan mahdollisesti matkan varrelle. Minä haluan kuulua tuohon huipun vallottaneiden joukkoon, mutta olen tässä matkan varrella todennut, että sääolosuhteet tuppaavat vaikuttaa suunnitelmiin ja että yllättävissä tilanteissa kysytään entistä enemmän tahtoa, kykyä ja halua muokkautua tilanteen mukaan, periksiantamattomuutta ja hyvää, kannustavaa porukkaa, joiden kanssa edetä. Ja etenemisessä todellakin auttaa se, että repussa on ylimääräistä evästä, jos matka hidastuu.
Kukaan muu kuin yrittäjä ei kaiketi voi edes ymmärtää miten kokonaisvaltaisen kiihkeää yrittäminen on ja miten suurilla kertoimilla pelataan silloin, kun riskiä on otettu reippaasti kotitoimistokonsultointia enemmän (ei millään epäkunnioituksella konsultointia kohtaan, on minulla sellainenkin firma). Taloudellinen epävarmuus kytee koko ajan ja voi keikauttaa laivaa milloin tahansa. 24/7 menettää merkityksensä, koska 24/7 on jo käytetty ja niin kauan, kun itseään ei voi multiploida tai joku ei keksi avainta lisätunteihin, selviytymisstrategia on ihan jotain muuta kuin palkkaduunissa.
Kiitos Repe Harmanen. Tempaisit minut ulos mustasta aukosta, jonne me kaltaiseni impulsiivisella, voimallisen tunteikkalla luonteellani varustetut start up –yrittäjät putoamme säännöllisesti. Rahoituskierroksen toteuttaminen on nimittäin viivästynyt ja rankan kevään jälkeen kesän kynnykselle kepeytynyt kassa ei ole aiheuttanut minussa kuluneiden 1,5 viikon aikana, ennen tätä aamua, juuri muuta kuin rytmihäiriöitä. Tässä bisneksessä orastava kesäkausi ei ole parasta aikaa kaupantekoon, sillä rekrytointirintamalla hiljenee toistensa etsijöiden siirtyessä mökkilaiturin nokkaan akkuja latailemaan. Koska liiketoimintaamme ja palveukonseptin kehittämistä on rahoitettu asiakastyöllä, minut pääsi valtaamaan epätoivo. Kiitos Repe Harmanen. Aurinko paistaa taas.
Susanna Rantanen, Yrittäjä, Heebo.fi & Emine.fi, B2020-hallituksen jäsen