On marraskuu, ja päivä on pilvinen, sateinen, ehkä hieman sumuinenkin. Ei loskaa. Silti sukellan keskelle loskaa.
Olen Slushissa ja tuntuu siltä kuin astuisin keskelle kuplaa. Haen paikkaa jonkin aikaa täydessä salissa. Kysyn suomeksi : ”Onko tässä vapaata?” Ystävällinen vastaus – englanniksi. Toisella puolellani istuu aasialaisen näköinen naishenkilö. Sali puhkuu energiaa, ja pian into tarttuu minuunkin. Istun seuraavaan pöytään ja saan pian seuraani pari nuorta yrittäjää, jotka haluavat innostaa minutkin bloggailun ihanaan maailmaan. Aivan kuin minua vietäisiin tässä ihanassa kuplassa maailmaan, jossa tasapäistämistä ei tunneta ja individualismi on arvossaan.
Hollantilainen Raimo Van der Klein, sarjayrittäjä ja blogisti kehottaa suomalaisia olemaan erilaisia. Jos olet Suomesta, älä kerro tulevasi Suomen Piilaaksosta, vaan kerro siitä omasta mökistäsi järven rannalla. Ole erilainen! On vaikea kuvitella, että tämä on Suomi ja vaikea sanoa onko täällä eniten käytetty kieli englanti vai suomi. Maailmankansalaiset harrastavat täällä small talkia, toisten onnistumisista kerrotaan, tappiot tunnustetaan ja opit jaetaan: Synnytä intohimoa siihen, mitä myyt, vältä monimutkaisuutta, fokusoi, ”just do it”, muista, että alkuvaiheen yritys on aina väliaikainen organisaatio äläkä jatka tarinaa ikuisesti, jos buumi on jo mennyt! Mietin tässä kohtaa, että intohimo voi itse asiassa kääntyä itseään vastaan. Intohimo on niin syvää, että omasta ideasta on vaikea luopua, silläkin uhalla, että markkinat huutavat jo muita ideoita. Entäs jos lisäisin vielä yhden palikan tähän business malliin? Jospa se siitä…
Asiakaslähtöisyydestä ei puhu enää kukaan. Nyt kuuluu tarjota myös kehittyville markkinoille viihdettä ja sellaisia ratkaisuja, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua ja ratkovat maailman ongelmia. Wikipedia, Angry Birds, Google ja Facebook kuuluvat kaikille. Silti löydän listalta vain yhden yrityksen, joka tekee markkinatutkimusta afrikkalaisten mobiilitarpeista ja tuo ne kehittäjien tietoon. Maailman suurimpiin ekologisiin ja kestävän kehityksen haasteisiin odotan näkeväni lisää yrityksiä Suomesta. Ehkäpä ne odottavat oikeaa hetkeä.
Oppeja jakelevat sanovat olevansa ennen kaikkea markkinoijia. Takana on osaava tiimi kovan tason ammattilaisia. Usein kasvutarinaa pääsee kertomaan juuri se yksi ja ainoa keulahahmo, markkinoija. Tiimihenki on elinehto näiden yritysten menestykseen, ja motivaatio tiimille täytyy syntyä jostain muusta kuin paistattelemisesta Business Weekin sivuilla. Tilaa koristavat nahkaiset nojatuolit, viiniä tarjoillaan, hapsuverhot välkehtivät esiintyjien taustalla 30-luvun tyyliin, tilaa hallitsevat valkoisilla kankailla päällystetyt tuolit ja pyöreät pöydät. Onko nyt alkanut nousukausi vai harhainen nousukausi vai lama 30-luvun tapaan, jolloin viini virtasi ja ihmiset tanssivat surunsa pois?
Vuosi sitten tilanne oli eri. Paikalla oli vain hyppysellinen start-up yrityksiä ja sijoittajia. Rovion aika ei ollut silloin vielä. Nyt Angry Birds paidat sinkoilevat iloisesti ilmassa. Kulhossa joku yritys tarjoilee marmeladeja. Olisikohan seuraavana päivänä marenkeja tarjolla? Entäs, jos tämä ei olekaan kupla, vaan nousukauden alku? Tutkailen Nokian N9:ä ja englanninkielinen esittelijä hymyilee toiveikkaasti kysyessäni Windows Phonesta.
