Moni on kuullut puhuttavan striimauksesta, livestriimauksesta, suoratoistosta, webcastista, webinaarista, tai videokonferenssista – mutta mitä silloin oikeastaan tehdään?
Jukka Viitasaari Cine-A:sta kertoo, mitä striimauksella tarkoitetaan ja, mitä mahdollisuuksia se luo etäyhteyden varassa oleville katsojille verrattuna tietokoneessa olevaan kameraan.
Yhteistä niille on palvelujen käyttämä ”alusta” eli internet, jonka kautta välitetään kuvaa ja ääntä kahden tai useamman paikan välillä. Kenties merkittävin ero on, halutaanko ”kuvata tapahtumaa”, vai ”järjestää kokous”; edellinen on lähinnä televisiolähetys verkossa ja jälkimmäinen kokous verkossa. Mutta näidenkin rajat ovat häilyviä.
Striimaus, livestriimaus ja suoratoisto tarkoittavat samaa asiaa, eli käytännössä suoraa televisiolähetystä verkossa. Kun perinteinen ns. lineaarinen televisio käyttää radiolinkkiteknologiaa ohjelmien välittämiseen radiomastosta toiseen, striimauksessa käytetään joko langattomia matkapuhelinverkkoja, kiinteitä tietoliikennekaapeleita ja usein kumpaakin.
Webcast- ja videokonferenssi -lähetyksissä käytetään yleensä tietokoneelle asennettavaa, tai pilvessä verkon yli käytettävää ohjelmaa (kuten Microsoft Teams, Skype, tai Google Hangouts). Yleensä niitä sovelletaan rajatun osallistujajoukon neuvottelu- ja koulutuskäyttöön ja toteutuksena ne ovat lähinnä ”videokuvalla vahvistettuja ryhmäpuheluja”. Neuvotteluun voi osallistua tietokoneen mikrofonin ja kameran avulla puheen, tai chat-ikkunaan kirjoitetun tekstin avulla. Joissakin ohjelmissa kokouksen voi myös tallentaa. Webcast-ohjelman käyttö edellyttää kokouksen järjestäjältä omaa osaamista ja ajankäyttöä.
Striimattaessa tarvitaan joko matkapuhelin- tai wifi-verkkoon kytkettävä kamera ja internetissä oleva digitaalinen alusta, joka kykenee pyörittämään suoraa videolähetystä. Yksinkertaisimmillaan striimaus onnistuu matkapuhelinverkkoon kytketyllä älykännykällä ja näyttämällä suoraa lähetystä videovastaanottoon kykenevillä alustoilla, kuten Vimeo, Youtube ja Facebook. Näistä voidaan tehdä ns. upote, ja näyttää lähetystä millä tahansa websivuilla, haluttaessa useassa paikassa samanaikaisesti. Näin saadaan tuotettua edullisesti perustason suoria lähetyksiä.
Striimattua lähetystä voi katsoa kaikilla internetiin kytketyillä ja näytöllä varustetuilla laitteilla, kuten tietokone, tablet, älypuhelin, älytelevisio, pelikonsoli yms.
Monet ns. tubettajat toimivat juuri näin, eli kuvaavat itseään laadukkaalla matkapuhelinkameralla ja näyttävät lähetystä Youtubessa. Myös monet tyypillisesti GoPro-kameroilla kuvatut urheiluvideot kuuluvat tähän sarjaan. Yleensä nämä eivät kuitenkaan ole striimattuja (suoria lähetyksiä), vaan moneen kertaan hiottuja videotallenteita, joihin on jälkikäteen liitetty esimerkiksi mainoksia, grafiikkaa ja ääniä.
Jos sekä striimaukselle, että siitä syntyvälle tallenteelle asettaa hieman laatuvaatimuksia, päästään kohtuullisilla panostuksilla selvästi katsojaystävällisempään lopputulokseen. Omistamani yritys, Cine-A käyttää striimauksessa tyypillisesti useampaa ammattikäyttöön tarkoitettua kameraa ja useita kuvakulmia, lähetystä ohjataan tietokoneelta ja näytetään vuorotellen eri kameroiden kuvaa, kaapataan esitysaineistot osaksi striimiä, tarjotaan chat-, äänestys- ja Q&A-vastauspalveluja jne. Haluttaessa voidaan näyttää samanaikaisesti kaikkien kameroiden kuvaa, jolloin katsoja itse valitsee, mitä kuvaa haluaa katsoa.
Suoran striimilähetyksen identtistä tallennetta tyypillisesti vielä jälkeenpäin hiotaan ja täydennetään, klippaillaan lyhyemmiksi puheenvuoroiksi, jaetaan sosiaalisessa mediassa, liitetään osaksi esitys- tai koulutusaineistoja ja rakennetaan tallenteista videokirjastoja.
Lisää aiheesta:
Jukka Viitasaari
jukka[a]cinea.fi
