VIP-jäsenprofiili: Mikko Kuitunen – tulevaisuuden johtamisen suunnannäyttäjä

VIP-jäsenprofiili: Mikko Kuitunen – tulevaisuuden johtamisen suunnannäyttäjä

 

Tämä teksti on osa artikkelisarjaa, jossa esitellään aktiivisia Boardman2020-verkoston VIP-jäseniä. Oletko jo VIP jäsen ja haluatko tulla esitellyksi? Viestitä osoitteeseen anna.koponen@boardman.fi! Tässä artikkelissä äänessä Vincitin perustaja ja toimitusjohtaja Mikko Kuitunen. 


”Muutaman vuoden pätkä palkkatöissä on ollut urani kannalta täysin kriittisessä asemassa. Menin opiskelujeni loppuvaiheessa töihin organisaatioon, jossa oli mainio draivi ja hyvä yhteishenki. Kulttuuri muuttui aika rajusti, kun siirryimme intialaisomistukseen. Keväällä 2007 olin nähnyt tarpeeksi intialaista johtamiskulttuuria ja päättänyt, että se ei ollut minua varten.

Tajusin, että itselleni on korostetun tärkeää päästä tekemään asioita, joissa on tolkkua ja vieläpä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Tätä unelmaa lähdin toteuttamaan Vincitissä ja kirjasin vielä perustamispäätöstä tehdessä ikään kuin varmuuden vuoksi lasinaluseen muistiin miksi yrittäjäksi lähden:

”Maanantaina ei saa vituttaa mennä töihin.”

Tuolla ohjeella mennään edelleen, vaikka onhan sen ympärille rakentunut paljon muitakin elementtejä, jotka tuovat merkitystä.

 

Yksi urani opettavaisimpia hankkeita oli Vincitin listautuminen syksyllä 2016. Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen, korkeat taloudelliset panokset sekä raaka työmäärä opettivat minulle paljon ihmisten erilaisista motivaatiorakenteista ja ennen kaikkea pörssimaailman näkymättömistä rakenteista. Otin listautumisen jälkeen parin vuoden verran etäisyyttä Vincitin toimintaan ja pörräsin hyvin vapaassa maskotin roolissa. Sinä aikana oli hyvä miettiä mitä sitä haluaa tehdä seuraavaksi ja nyt kesäkuussa palaan Vincitin toimitusjohtajaksi.

 

Johtaminen ja johtamisjärjestelmät ovat ennennäkemättömässä murroksessa. Vaikka johtamiseen ja ihmisten hyvinvointiin panostetaan enemmän kuin koskaan, saadaan koko ajan huonompia tuloksia ja ihmiset ovat kuormittuneempia kuin koskaan.

Monesti kuvitellaan, että johtaminen on jollain tavalla joukkoihin liittyvää tekemistä tai johtajakeskeistä toimintaa. Mutta näin ei ole. Kaikki lähtee yksilöstä. Perusmääritelmän mukaan johtamisen onnistuttua lopputulema on jollain mittarilla lähtötilannetta parempi, mikä tarkoittaa, että jonkin toiminnassa on pakko muuttua. Muutenhan lopputulema säilyisi ennallaan. Jotta toiminta muuttuu, täytyy jonkun muuttaa ajatteluaan.

Nykyiset johtamisjärjestelmät on rakennettu kohtelemaan jokaista samalla tavalla, siis nimenomaan samanlaisesti eikä yksilöllisesti. Tämä tasapäistäminen on syy, miksi kasvavat johtamispanostukset eivät näy ihmisten hyvinvoinnissa.

 

Ensimmäiset viisi vuotta pyöritimme aika perinteistä ravista hihasta -palkkametodia. Palkkarakennetta ei johdettu mitenkään systeemisesti ja se syntyi ajan yli vähän sattumalta.

Henkilöstö kuitenkin kaipasi selkeämpää informaatiota ja perusteita omalle palkalle. Ratkaisumme oli avata palkat ja altistaa ne avoimelle keskustelulle. Julkinen palkkamalli johti siihen, että palkkakeskustelut muuttuivat isolta osin tämän kaltaiseen muotoon: ”Mitä mun pitäisi tehdä, että tienaisin saman verran kuin Matti?”. Ja samalla palkitsemisen vaikuttavuus ja suunta vahvistuivat.

 

Kasvun tavoittelussa pitäisi ensin ymmärtää, että kasvu itsessään on aika paska tavoite. Hyvä tavoite on sellainen, joka antaa merkitystä sen tekijälle. Liikevaihdon kasvu lienee yrityksen tavoitteista kaikista yleisin. Aika harva jaksaa kuitenkaan repiä siitä iloa tai merkitystä – vaan päinvastoin.

Kasvun sijaan yritysten tulisikin keskittyä tavoittelemaan asioita, jotka mahdollistavat kasvun ja kehittymisen. Jos jatkuvasti ollaan yhden kortin varassa, ei se voi olla vaikuttamatta päätöksentekoon lyhentämällä tarkastelujännettä ja aiheuttaen osaoptimointia.

Boardman2020-verkoston tilaisuuksista mieleeni ovat jostain syystä jääneet muutama vuosi sitten Nordic Business Forumin järjestetyt skumppavälietkot. Kasassa oli erityisen hyvää porukkaa virittäytyneenä foorumin tunnelmiin ja toimitimme Tikan Tanelin kanssa sommelierin virkaa. Keskustelut päivän annista ja mielenpainuvimmista opeista olivat hedelmällisiä sekä intensiivisiä.”