Markkinointi on must

Markkinointi on must

Osallistuin muutama viikko sitten mielenkiintoiseen seminaariin, jossa pohdittiin pelin sääntöjä globaalissa maailmassa. Illallisella seminaarissa esiintynyt juristi istahti viereeni. Ennen kuin alkupala oli saapunut hän jo ihmetteli koko pöytäseurueelle, olenko todella töissä mainostoimistossa. Kerroin kaikille, miksi pidän työtäni innostavana ja erittäin mielenkiintoisena näköalapaikkana suomalaiseen yhteiskuntaan sekä yhteiskunnan eri toimijoihi. Päätään pudistellen juristi hämmästeli, miksi kukaan ylipäätään haluaa olla töissä mainostoimistossa. Pääruuan aikana kuulin, kuinka hän inhoaa mainoksia ja brändejä. Juristin mielenkiintoiset mielipiteet saivat minut miettimään markkinoinnin asemaa Suomessa.

Mikä markkinoinnista tekee niin monelle suomalaiselle epämääräisen sanan ja jotenkin kokonaisuudessaan kovin epäilyttävän asian? Ja mainonnasta jotain vielä pahempaa? Mediassa markkinoinnista on viime aikoina puhuttu lähinnä erilaisten markkinointiin liittyvien talousrikostapausten kautta. Suomen maabrändiraportti kirvoitti syksyllä paljon verkkokeskustelua, ennen muuta ihmettelyä ja ilkumista. Ja sitten syntyi itku siitä, ettei tuossa loppuraportissa puhuttu kansakuntamme ongelmista mm. alkoholismista, masennuksesta, työttömyydestä, työuupumuksesta . Hallinto-oikeuden arvostettu presidentti ihmetteli mediassa, miksei oikeuslaitostamme oltu lainkaan huomioitu ko. raportissa. Suomen saunaseura pohti julkisesti, minne sauna oli brändistä unohtunut. Tämä kertoo karua totuutta: maailman paras maa ymmärtää vielä kovin vähän markkinoinnista ja brändeistä. Seuraavassa muutama ehdotus tilanteen korjaamiseksi:

arrowMarkkinointi on tiede, josta jokaisen suomalaisen pitäisi ymmärtää ainakin perusteet. Ehdotan, että riittävä määrä markkinoinnin opintoja sisällytetään pakollisina kaikkiin korkeakoulututkintoihin sekä peruskurssi lukion opintosuunnitelmaan. Silloin Suomessa olisi takuulla lisää kaupallisia innovaatioita ja yrittäjyyttä. Ja suomalaisilla hitusen parempi itsetunto ja rutkasti enemmän palveluhalukkuutta.

Suomessa valitettavan harvoin kuulee tai lukee toimitusjohtajan saati hallitusammattilaisen kommunikoivan julkisuudessa markkinointiteoreettiselta pohjalta. Kaipaan yritysten ja yhteisöjen ylimmältä johdolta näkemyksiä brändien tulevaisuudesta ja kohderyhmiensä tuntemuksesta. Odotan yhtiökokouksia, joissa johto innostuu itse puheistaan ja saa esityksillään aikaan hurmosta. Silloin ollaan omistajan asialla.

Suomalainen yritysjohto hallitsee numeronsa. Tämä on välttämätöntä, mutta täysin riittämätöntä tulevaisuuden johtajalle. Yhdestäkään taseesta tai tuloslaskelmasta tai kateraportista ei valitettavasti löydy asiakkaiden brändiuskollisuutta, tuotteiden kilpailuetuja, kulutustrendien muutoksia eikä uusia innovaatioita. Vaikka brändilakia ei vielä olekaan, brändianalyysit tulisi jo olla jokaisessa yrityksessä. Ja jokaisen hallituksen agendalla.

Kävin nopeasti läpi muutamia pörssiyritysten nimitysvaliokuntien esityksiä hallitusten jäseniksi kevään yhtiökokouksille. On mielenkiintoista, että ylemmän korkeakoulututkinnon markkinoinnissa suorittaneiden määrä suomalaisten yritysten hallituksissa näyttää olevan vielä vähäisempi kuin naisten. Tästä minä olen huolestunut. Ja sitten katse peiliin markkinoijat. Millaisen mielikuvan itse annat omasta ammatistasi ja osaamisestasi? Millaisia markkinointitekoja teet? Näetkö kokonaisuuksia ja pystytkö markkinoinnin avulla ratkomaan ongelmia ja näkemään mahdollisuuksia? Argumentoitko asioista perustellusti ja muita innostavasti? Voitko ajatella, että oman työsi kautta työnantajasi menestyy? Ronald McDonald –tempaukset eivät markkinoijan uskottavuutta paranna, ainakaan juristien silmissä.

Markkinointi ei ole kuluerä, kiva idea eikä johtajan titteli. Markkinointi ei ole osasto vaan asenne. Voittajan asenne.

Uskon vakaasti, että lähitulevaisuudessa markkinointiosaamisesta tulee huutava pula suomalaisen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Ja väitän, että markkinointiosaamisen kehittyminen on Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn ehdoton edellytys tulevaisuudessa.

Seminaarin illallinen päättyi. Juristi kiitti kohteliaasti seurasta ja sanoi lopuksi: ” No, ehkä ne kaikkein kamalimmat mainostoimistot ovat USA:ssa.”