Apua, minua jännittää. Uusi palvelumme, 1,5 vuoden kehityksen tulos on juuri lanseerattu kokonaisuudessaan sen ensimmäisen vaiheen osalta. Idea alkoi kuitenkin mielessäni vuonna 2009 äitiyslomani aikana. Pääsin ajatuksessa tuona aikana niin pitkälle, että sen päätteeksi olin valmis perustamaan yrityksen. Minusta, HR-asiantuntijasta oli tulossa IT-palvelun kehittäjä.
Yrittäjyyden voi aloittaa helpomminkin kuin astumalla täysin oman osaamisen ulkopuolelle ja aloittamalla verkkopalvelun kehittämisen. Matka tähän on ollut varsin antoisa, vaikkakin välillä hyvin stressaava, pelottava ja joskus turhauttavakin.
Eteenpäin pääsee kuitenkin kysymällä apua. Ja sitä olen totisesti saanut. Yrittäjien kesken vallitsee melkoinen solidaarisuus. Olen ikuisen kiitollinen hyvin monelle yrittäjälle avusta, tuesta, rahanarvoisista vinkeistä, tsempistä, kannustuksesta ja ystävyydestä.
Omalla epävarmuusalueella toimiminen on energiaa verottavaa, mutta myös hyvin opettavaista. Omia epävarmuusalueitani ovat olleet ylipäätään tekniseen palveluun liittyvät asiat ihan aasta ööhön. Samoin erilaiset julkisen puolen tukiasiat ja enkelirahoituksen hankkiminen. Näissä kaikissa olen nyt vähän taitavampi.
Vähän tiesin, että samaan aikaan muualla rekrytointikentällä suunniteltaisiin uusia, toimialaa mahdollisesti jopa mullistavia erilaisia palveluita. Kyllä se minua hämmensi ja mietitytti. Miten suuret voimat näillä on takanaan?
Vuoden kuluessa olen todennut, että kun tankkeria lähdetään kääntämään, on vain hyvä, jos jostain saadaan vipuvoimaa. Rekrytointitoimialalla kun ei ole tapahtunut juuri mitään uutta vuosikymmeniin. On hienoa, että asiakaskunta, eli rekrytoivat yritykset haluavat selvästi uusia tapoja hoitaa rekrytointejaan entistä tehokkaammin.
Loppujen lopuksi niin kuin missä tahansa kilpailussa, ne pärjäävät, joilla kantti kestää. Yleensä kantti kestää paremmin, jos kuuntelee asiakkaitaan ja ottaa asiakkaiden ihan oikean tarpeiden palvelun asiakseen. Tämä on minulle erittäin tärkeää.
Joku minua viisaampi yrittäjä antoi matkan varrella hyvän ohjenuoran: Älä nielaise koko kakkua kerrallaan. Tällä hän tietenkin halusi sanoa, että ei kannata laittaa kaikkia anopin takaamia lainarahoja samaan koriin. Siksi palvelustamme on vasta lanseerattu vaihe 1. Katsomme nöyrin mielin miten se otetaan vastaan, kuuntelemme herkällä korvalla käyttäjiämme ja pyrimme kehittämään palvelua siihen suuntaan missä tarve liikkuu.
Näin myynnin alettua korvissani soi voimakkaasti Eero Lehden ja Ilkka Lavaksen yhdestä suusta tullut toteamus: ”Jokainen euro on ansaittava.” Kovaa työtä on start up -yrittäjän tehtävä jokaisen pennin eteen. Markkinointikoneisto on pieni ja resurssit niukat. Vaaditaan paljon ideoita, luovuutta, innovatiivisuutta ja kykyä kysellä ympäriltään neuvoja, jotta saadaan sanaa eteenpäin.
Toisaalta, olen kuullut erään toimijan polttaneen omaan hankkeeseensa jo melkoisesti rahaa ja kehityksen tyssänneen tyystin puoliväliin. Toisena opetuksena lieneekin se, mikä Nippe Forsblomin neuvoista on jäänyt mieleen: ”Liian suuret resurssit opettavat ainoastaan tuhlaamaan.”
Apua minua jännittää. Minua jännittää miten ideani otetaan vastaan. Onko paljon kiinnostusta herättänyt konsepti toimiva käytännössä? Miten yritykset ottavat uudenlaisen konseptin vastaan? Ostaako kukaan palvelusta?! Miten saamme parhaiten tietoisuuden uudesta palvelusta leviämään?
Silti olen oudon levollinen. Uskon ideaani ja suomalaisen usko vie vaikka läpi harmaan kiven.