Kultapölyä

Kultapölyä

Kasvuyrittäjyys ja start-upit ovat olleet viime vuosina paljon esillä mediassa sekä julkisessa keskustelussa. Hyvä niin, sillä muutoin tänä taloudellisesti haastavina aikana positiiviset tuulahdukset ovat harvassa. Poliittisten päättäjien näkökulmasta tietenkin aihe kuin aihe, joka kiinnostaa mediaa, muuttuu kiinnostavaksi. Rovioita, zenroboticseja ja supercellejä seuranneen julkisen kiinnostuksen ja gloorian tomuttamana kasvuyrittäjyyden ympärille onkin syntynyt kultapölyä, josta jokainen on halunnut osansa.

Varmasti yrittäjän tai kasvuyrityksessä työskentelevän näkökulmasta julkinen keskustelu poliittisten päättäjien profiloitumispyrkimyksineen on ajoittain saanut surkuhupaisia piirteitä. Vastaavasti nuorten yrittäjäaktivistien touhotus on kokeneemmin silmin katsottuna näyttänyt paikoitellen menevän överiksi. Perinteisemmät perhe- tai teollisuusyrittäjät taas ovat tunteneet epäluuloa: Tuleeko oma viestimme ja toimintamme kasvuvouhotuksen jyräämäksi?

 

Onko kultapöly siis vaarallista?

Perinteisemmän yrittäjä- ja yrityskentän osalta en uskalla olla huolissani. Talous ei nimittäin ole nollasummapeliä, jossa toisen voitto olisi toisen tappio. Päin vastoin panostukset yritysten kasvuedellytyksiin tuottavat näitä edellytyksiä myös muille yrityksille lisääntyvinä liiketoiminnan mahdollisuuksina. Lisäksi monet viime aikojen päätöksistä, kuten yhteisöveron merkittävä alentaminen, parantavat kaikkien yritysten kilpailukykyä.

 

Entä sitten opiskelijasukupolvi? 

Eivätkö ympäri maailmaa reissaavat ja uusista facebookeista haaveilevat hupparihörhöt väistämättä irtaudu todellisuudesta?

En todellakaan usko. Tulevaisuudessa menestyksestä nimittäin yhä suurempi osa rakentuu oikeanlaisen asenteen ja tekemisen meiningin varaan. Hupparihörhöjen maailmassa ei ole kellokortteja ja tekeminen perustuu ennen muuta sisäiseen paloon ja tahtoon muuttaa maailmaa. Tällä asenteella pärjää tulevaisuuden työelämässä paremmin kuin hyvin, päätyipä sitten tekemään mitä hyvänsä. Itse asiassa uskon tämän päivän hupparihörhöjen muuttavan perustavanlaatuisesti myös kuvaamme palkkatyöstä.

 

Miten sitten poliitikot?

Eikö asiasta ymmärtämättömien sähläreiden lauma aiheuta enemmän harmia kuin hyötyä?

Tulokset puhukoot puolestaan. Viimeisen kahden vuoden aikana on tehty, julkisen talouden vain kurjistuessa, päätökset niin bisnesenkeleiden verokannustimista, t&k-verovähennyksistä kuin uusista kasvurahastojen rahastoistakin. Kaiken kukkuraksi yhteisöveroremontti on merkittävin kasvua tukeva verouudistus vuosikymmeniin.

Päättäjien kiinnostuksen kasvu on siis mediassa paistattelun lisäksi tarkoittanut kasvua tukevia päätöksiä. Uudet toimijat, kuten eduskuntaan vaalikauden alussa perustettu kasvuyrittäjyysryhmä ”Kasvuedustajat”, ovat luoneet tietä muutokselle niin agendan, päättäjien ymmärryksen kasvun kuin kulttuurinmuutoksenkin saralla.

 

Kultapölyn pöllähdykset ovat siis viitoittaneet meille tietä kasvumyönteisempään Suomeen.

Emmme tietenkään ole vielä perillä ja kasvuhaluista tietä on kuljettava yhä pidemmälle. Suhteessa aiempaan olemme kuitenkin ottaneet aimo harppauksia oikeaan suuntaan. Tämä suunta ja muutokset yhteiskunnassa, yrityksissä kuin yrittäjissäkin siloittavat tietä myös yhä yritysmyönteisemmän kulttuurin kasvulle Suomessa. Tietä, jota emme voi koskaan kulkea liian pitkälle.