Hyvä ystäväni
Sytämmellinen kiitokseni kirjeestä ja paketista jonka taas sain vastaanottaa. Kiitän tupakasta ja karamellista. Olette sanomattoman ymmärtäväinen meitä kohtaan joitten täytyy olla täällä isäinmaan vartioina täällä uutella rajalla – monta sataa kilometria vanhasta rajasta.
Täällä pohjolan pakkasten mailla jossa näin tähän vuoten aikaan on kovat pakkaset seisomme tällä horjumatta teitänkin hyvä ystäväni puolesta että siellä vanhassa kotimaassa teillä olisi turvattu rauha ja saatte rauhassa nukkua talviyöt ja päivisin toimia koulussa ja kotona.
Olemme työntäneet vihollisen siksi kauaksi että hänen lentonsakaan ei teitä saa häiritä. Etellisenä sotatalvena ei sielläkään tuntunut rauhaa yöllä eikä päivällä. Pommia satoi siellä aivan kuin nyt täällä. Ajattelin etellisenä sotatalvena ja säälin siviilikansaa joka sai aina olla kuoleman pelko sydämellä kautta koko maan mutta Luojan kiitos että nyt tilanne on toinen. Pystymme tällä torjumaan jokaisen yrityksen tunkeutua kotejamma kohti raaan vihollisen.
Kerroitte että olette nuori vielä. Ikävä kyllä että minulla on tätä ikä puolta enempi kuin teillä mutta ei minua vielä ikä paina. Olen kaikin puolin terve ja mielestäni reipas näissäkin tehtävissä. Tulin juuri lomalta. Olin kuntoisuuslomalla 10 vuorokautta kotona. Olen siis katkera orpo äitin puolelta mutta isä on Hirvensalmella. Hän on uusissa naimisissa. Katkera oon on mulla kyllä koti mutta jonka annoin toisten asua kuin läksin tähän sotaan. Olen siis yksinäinen josta johtuu että pakettia en saakaan kuin teiltä hyvä ystäväni.
Olen siis minäkin reserviläinen, olen erikoisaselajissa täällä korvessa joten poispääsystä ei ole toiveitakaan. Lähettäisin kuvani mutta ei ole vielä tullut. Otin siis lomani aikana kuvia. Toivon toisten saavani lähettää kuvani. On kova pakkanen 39 astetta kuin tätä kirjoitan. Kaulaani lämmittää lähettämänne suojus. Tässä teltassa ei ihan niin paljon ole pakkasasteita sisällä kuin on ulkopuolella mutta täysissä varusteissa jotenkin tarkenee, käsiä tahtoo paleltaa kuin tää kynä ei oikein rukkaskätessä pysy.
Toivotan näin hyvää vointia ja onnekasta koulukäyntiä. Toivon että saisin teille kirjoittaa etelleenkin.
Parhaat Rintama terveiseni hyvä ystäväni. Kuulemiin.
*
Suuri kiitos tämän kirjeen julkaisun mahdollisuudesta kuuluu Syvärannan Lottamuseolle, sillä rintamakirje julkaistaan luvalla heidän arkistosta.
Päätän tämän kirjoitukseni lainaamalla suoraan Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtajan Aarno Strömmerin puhetta viime vuoden Unelma Suomesta 2020 itsenäisyyspäivän juhlasta. Hänen puheessa on meille kaikille tärkeä viesti ylisukupolvisesta vastuusta nyt ja tulevaisuudessa.
”Tuomme teille sodan sukupolven viestiä hyvästä maasta, jota (kunniakenraali Adolf Ehrnroothin sanoin) kannattaa puolustaa. Puolustamisella me tarkoitamme nyt myös sitä työtä, jota te tämän ja huomisen päivän vastuunkantajat teette itsenäistä isänmaatamme rakentaessanne. Tänään juhla-asuinen Suomen kansa saa, kiitos talvisodan ihmeen, iloita itsenäisestä isänmaastaan ja sen kyvykkäistä rakentajista, yrittävistä miehistään ja naisistaan.”
P.S. Julkaisemme vielä yhden uuden rintamakirjeen viikon päästä maanantaina itsenäisyyspäivänänä. Vietämme samana päivänä suuren suosion saanutta Unelma Suomesta itsenäisyyspäivän juhlaa. Lämpimästi tervetuloa!
