Yrityksesi perusarvoja ovat varmasti ihmisten arvostus. Luottamus kaikkien työntekijöiden välillä. Virheiden hyväksyminen. Kuuluu antaa palautetta, ei saa puhua pahaa selän takana eikä ainakaan saa vehkeillä. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä. HR Tuubaa.
Hieno homma. Elätkö näiden arvojen mukaisesti? ”Tietysti!”, olethan saanut hyvän kotikasvatuksen, sait ylioppilaslahjaksi Käytöksen Kultaisen Käsikirjan, olet käynyt korkeakoulun, edennyt urallasi ja fiksuna ihmisenä erotat oikean ja väärän.
Minä kuitenkin väitän, että minä, sinä ja naapurin Liisa emme kykene elämään näiden yksinkertaisten käytössääntöjen mukaan. Se on nimittäin aivan käsittämättömän vaikeaa.
Ole rehellinen. Oletko tosiaan sitä mieltä että arvostat kaikkia kollegoja? Kun oikein tutkiskelet ajatuksiasi, niin yrityksessänne todennäköisesti työskentelee ainakin yksi laiskuri, nipottaja, asennevammainen ja tyranni.
Koska suurin osa johdosta ja työntekijöistä on vähän tyhmiäkin, niin on ihan ok supatella Reiskan kanssa siitä, kuinka muut eivät hoida hommiaan. Ei sitä kukaan huomaa. Ei se ole selän takana pahaa puhumista. Se on vain sellaista tosiasioiden toteamista.
Tiedät, että mikään ei luo tiimihenkeä yhtä hyvin kuin yhteisen vihollisen eli toisen tiimin esimiehen arvostelu. Se nyt vaan on sellaista hassuttelua. Koska et ole nipottaja, et kerro kollegalle, että hän jatkuvasti kirjoittaa sanan governance väärin. Palautteenanto asiasta on esimiehen tehtävä kehityskeskusteluissa. Asia tulee varmaan siellä esille. Ei kuulu mulle.
Olet hienotunteinen, joten et halua nolata tiimisi jäsentä kertomalla hänelle, että asiakkaalta tuli huonoa palautetta hänen tavastaan olla myöhässä. Turha siitä nyt on puhua, kyllä hän sen itsekin tajuaa – jossain vaiheessa.
Kun kollegasi kertoi, että hän toivoi sinulta selkeämpää analyysiä, piditkö häntä raivostuttavana hölmönä, joka ei ymmärrä että sinulla on suurempia linjoja mietittävänä? Vai kiititkö palautteesta ja arvostit sitä, että hänellä oli rohkeutta kertoa asiasta?
Auts. Kirpaisiko? Älä huoli, niin minuakin. Ensiaskel parempaan ihmisyyteen on katsoa peiliin ja ymmärtää, että ainoa asia mitä voi muuttaa, on oma itsensä ja omat asenteensa. Vai joko olet onnistunut muuttamaan puolisosi käyttäytymistä 15-vuoden avioliiton jälkeen?
Yksinkertainen esimerkki: En voi muuttaa esimieheni ajankäyttöä sellaiseksi, että saisin häneltä rajattomasti aikaa. Voin muuttaa sen, miten asiaan suhtaudun. Saan itkupotkuraivareita? Alleviivaan kokemiani vääryyksiä heittämällä sarkastista läppää siitä, miten esimieheni ryssii aikatauluni? Vai menenkö kysymään esimieheltäni voinko olla jotenkin hänen avukseen?